Viime viikonloppuna olin vähän erilaisissa kotibileissä. Alunperin olimme ystäväni Niinan kanssa sopineet lähtevämme porukalla laskettelemaan johonkin lähistölle, ja järjestävämme asiankuuluvat After-ski:t päivän päätteeksi hänen luonaan. Luontoäiti päätti toisin ja kevät tuli aikaisin. Ei huono vaihtoehto tämäkään, joten ei muuta kuin suunnitelmat uusiksi. Niina otti vetovastuun ja kutsui porukan luokseen illalliselle. Kutsussa oli maininta, että ilta alkaisi pienimuotoisella reippailulla, joten ulkoiluvaatteet mukaan.
Paikan päällä meidät jaettiin kolmeen joukuueeseen. Edessä olisi suunnistuskilpailu ja voittaja olisi luonnollisestikin se, joka suorittaisi rastit nopeiten. Kun lenkkarien nauhat oli kiristetty, kokoonnuimme ulkokuistille, jossa jokainen joukkue sai paperikäärön käteensä. Myös matkapuhelin piti ottaa mukaan kartaksi. Let the Jollas Amazing Race begin!
Kuinka yllättävää, että olin jälleen kerran päätynyt siihen kaikkein kilpaintoisimpaan joukkueeseen. Lähdimme Ollin ja Anniinan kanssa pinkomaan kohti päätietä, vaikka ensimmäinen vihjekäärö oli vielä avaamatta. Ohjeessa käskettiin suunnata kohti Tullisaarta ja ottaa kuva ryhmästämme "suklaapatukan kääreen värisen huvilan" edessä. Pikainen tsekkaus google mapsistä ja Jes! olimme oikealla reitillä. Juoksimme kauheaa vauhtia noin kolmen kilometrin matkan Laajasaloon. Puiston perällä näkyi oranssiruskea puutalo, Aino Acten huvila. Da Capon väreistä ei voi erehtyä. Todistettuamme kuvaviestillä oikean lokaation saimme ohjeen juosta Santahaminan sillalle, jossa saisimme avata seuraavan vihjeen.
 |
Jaahas, ei sitten muuta kuin samaa reittiä takaisin. Tässä vaiheessa alkoi valjeta, ettei kyse ollut mistään pikkureippailusta. Kahden rastin jälkeen kilometrejä oli takana jo oli kuusi, ja jalat oli pikapyrähdyksen toivossa hapotettu jo ensimmäisillä etapeilla. Onneksi olin sentään pukenut ihan kunnon juoksukamat päälleni.
Ei auta itku markkinoilla. Olimme jo ennen lähtöä nimetteet joukkueemme voittajiksi ja lähteneet henkselit paukkuen matkaan. Lupaukset oli lunastettava. Itse en ole mikään superjuoksia, mutta oli hauska huomata, että ryhmäpaine toimii aika tehokkaasti. Ajattelin itsekseni, etten minä ainakaan halua olla se joka ehdottaa kävelyä juoksun sijaan - ja veikkaan että muutkin joukkueen jäsenet tuumailivat samaan malliin.
Suunnistuksen edetessä suoritimme mitä kummallisempia tehtäviä. Milloin lauloimme Sami Saarta saadaksemme seuraavan vihjeen ja milloin tilasimme pizzaa italiaksi. Luonnollisesti matkan varrella oli myös huoltopiste. Virvokkeita oli tarjolla, kunhan vain osoasi sanoa tv:stä tutun mainoslauseen bensa-aseman tiskillä.
Toiseksi viimeisellä rastilla huomasimme olevamme joukon viimeisinä. Kuinka se saattoi olla mahdollista?!? Kaksi muuta joukkuetta lähtivät kohti maalia, kun vasta saavuomme rastille. Olimme juoksun uuvuttamia ja matkaa maaliin olisi vielä useampi kilometri. Nyt tarvittiin nokkeluutta.
Kuin ihmeen kaupalla meidän joukkueemme oli maalissa ensimmäisinä. Ihmeellisintä oli, että kumpikaan edellä ollut joukkue ei huomannut meidän ohittavan heitä, vaikka Jollakseen johtaa Laajasalosta vain yksi tie. Liikkui jopa huhuja, että olisimme viimeisellä etapilla liftanneet tuntemattoman nuorukaisen kyytiin. Tarina ei kerro totuutta, mutta se on varmaa että sääntöjä ei rikottu. Ohjeena oli suorittaa kaikki rastit ja tulla ensimmäisenä maaliin. Done ja done!
 |
| Voitosta otettiin kaikki ilo irti ja sosiaalinen media täytyyi voittajajoukkueen kuvilla |
Niinan luona odotti lämmin sauna ja asiaankuuluvat seremoniat. Saunan jälkeen herkuttelimme bataattikeitolla, entrecôt-pihveillä ja crème brûléellä. Ilta jatkui hyvässä seurassa pitkään ja juttua riitti ruotiessamma kisan tiimellystä. Miten loistava veto Niinalta järjestää vähän erikoisempaa ohjelmaa tavallisen illanvieton sijaan. Saimme kisailla ja ulkoilla - ja siinä samalla juoksimme yli 12km lenkin. Myös rastien henkilökunta oli rooleissaan kuin kotonaan. Pizzerian italialaiset komistukset esittivät, etteivät ymmärrä neglantia tai suomea, ja huoltoaseman myyjä odotti kärsivällisenä oikean mainoslauseen muodostamista, ennen kuin antoi vihjeen seuraavasta rastista. Suurin kiitos onnistuneesta päivästä kuuluu tietenkin Niinalle. <3
 |
| Ilmeistä on helppo päätellä ketkä kaksi kuuluivat voittajajoukkueeseen |
 |
| Niinan loihtima Crème Brûlée maistui suunnistuksen ja saunan päälle |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti