Juhannuksen taikaa

Juhannuksesta on kulunut jo muutama päivä, mutta vasta nyt ehdin kirjoitella keskikesän juhlasta. Koko alkuviikon ajatukset ovat olleet tiiviisti kiinni kesäteatterin ensi-illassa. Eilen se enskari viimein koitti ja kylläpä olikin ihanaa. Aurinko paistoi, vatsassa oli perhosia ja sekä yleisö, että esiintyjät nauttivat. Näytelmän ja työryhmän eduksi oli varmasti myös se, että juhannus oli kokonaan vapaata. Intensiivisen harjoitusjakson vastapainoksi tarvitsee myös lepoa ja laiskottelua. Samalla näytelmäkin harppaa aimoaskeleita eteenpäin, kun asiat saavat muhia alitajunnassa.

Aamupalaksi pannukakkua mustikkahillolla ja melonisalsalla

Juhannuksesta teki erityisen myös se, että sain viettää aikaa läheisteni kanssa. Nyt kun asun kesän vieraalla paikkakunnalla, tulee ystäviä ja perhettä nähtyä vähemmän. Olen aina ollut vähän kiintyjä-tyyppi ja ikävöin lähipiiriäni helposti. Juhannukseksi olimme kustuneet ystäviä mökille ja viikonoppu olikin ihania ihmisiä ja mielenkiintoisia keskusteluja pullollaan. Seuraamme liittyivät myös naapurisaaren mökkeilijät, joten illallisilta ei väkeä tai tarinoita puuttunut.

Mustikka- ja sienipiirakkaa ja vähän kuplivaa ;)

Seuran lisäksi juhannuksessa on tietenkin tärkeässä osassa ruoka. Sen pitää olla laadukasta ja herkullista, eikä se missään tapauksessa saa loppua kesken. Täksi kesäksi marjat ja sienet eivät olleet vielä ehtineet kyspyä, mutta onneksi niitä löytyi bielä pakastimesta viimekauden jäljiltä. Rakastan leipomista, mutta kotona tulee leivottua valitettavan harvoin. Ihan joka päivä ei viiti pellillistä pullaa popsia ;) Nyt kun ruokittavia suita oli enemmän käytin tilanteen heti hyödykseni. Pyöräyttelin kahvin seuraksi ihania marja- ja sienipiiraita ja jälkiruoaksi vadelmajäädykkeen.

Nautin ruoan maun lisäksi estettisyydestä. On ihanaa istua kauniisti katettuun ja koristeltuun pöytään. Suomen puhdasta luontoa kannattaa hyödyntää kattauksessa. Alkuruoan voi tarjoilla vaikka koivunhaloilta ja annoksia voi piristää syötävillä keto-orvokeilla. Orvokeita löytyy helposti pellonlaidoilta ja tienpientareilta. Myös muunmuassa ketunleivät ja kuusenkerkät helposti löydettäviä syötäviä kasveja.

Kesäinen salaatti oli koristeltu keto-orvokein ja se tarjoiltiin halkolautasilta

Vaikka säät olivat melko syksyiset, maltoimme ulkoillakin vähän. Juhannuspäivänä teimme veneretken läheiselle Neitvuorelle. Ei se nyt ihan vuori ole, mutta kyllä kukkulalle nousetssa mukavasti hengästyy. Uurastus palkitaan henkeäsalpaavin maisemin. Kyllä suomalainen kansallismaisema järvineen on vertaansa vailla! Niin helposti sitä haikailee upeita vuoria tai eksoottisia palmurantoja ja sulkee silmänsä oma-maa-mansikan kauneudelta.

Lapsena juhannustaiat olivat olennainen osa yöttömän yön juhlintaa. Keräsimme siskoni kanssa usein seitsemän erilaista kukkaa tyynyjemme alle nähdäksemme tulevat sulhomme unissamme. Tänävuonna taiat jäivät väliin. Olisi kiva kuulla, millaisia juhannusperinteitä teillä muilla on :)

<3 Jasmin 

Lohitartar oli uskomattoman herkullista

Ihanat neidot Neitvuorella

Näiden maisemien vuoksi kannatti kavuta Etelä-Savon korkeimmalle vuorelle

Kattaus kohdillaan

Valmisteluja illallista varten

Iltävaltalaista viiniä - tottakai!

Tähän pöytään istuu mielllään

Iloinen juhannusseurue

Mikkeli - mikä ihana kesäkaupunki

Hip Hei!

Kylläpä aika kuluu hurjaa vauhtia. Siitä on kohta jo neljä viikkoa, kun matkustin matkalaukkuineni Mikkeliin ja asetuin taloksi päämajakaupunkiin. Vietän koko kesän täällä kesäteatterihommissa, ja kimpsua ja kampsua todella riitti. Harjoituksia on kuutena päivänä viikossa, sunnuntait ovat vapaat. Muutamana viikonloppuna olen piipahtanut Helsingissä, välillä taas järvimaisemissa. Perheemme mökki on Mikkelin seudulla, joten kesätyöpaikkani sijainti on huippu!

Tulin tänne Mikkeliin todella innoissani. Teatterikorkekoulusta valmistuttuani olen ehtinyt vain muutaman kerran näyttämölle. Kameratyöt veivät mukanaan, eikä aikaa teatterin tekemiselle jäänyt. Pitkän tauon jälkeen tuntuu todella virkistävältä päästä elävän yleisön eteen esiintymään. Kaikki tapahtuu hetkessä, ja jokainen näytös on erilainen ja ainutkertainen.  Toisin kuin kamerahommissa, kohtauksia ei voi ottaa uudelleen. Vuorovaikutuksen vastanäyttelijöiden kanssa tulee olla saumatonta ja välillä pääsee myös improvisoimaan.

Meitä on täällä viisi vierailevaa näyttelijää. Olemme kutakuinkin saman ikäisiä ja toisillemme entuudestaan tuttuja. Olemmekin viettäneet aikaa yhdessä myös harjoitusten ulkopuolella. Onnekseni Mikkeli on sen verran iso kaupunki, että puuhaa riittää. Viime kesänä näyttelin Imatralla ja siellä välillä tuntui siltä, ettei kosken ihailun ja näyttelemisen lisäksi muuta aktiviteettia ollut. Täällä sen sijaan on paljon ravintoloita ja kahviloita, elävä kauppatori, sekä monipuolinen kuntosali. Laatuseurasta puhumattakaan!

Torikahvit helteellä, seurana Kirsi Ståhlberg

Torikahvit vähemmän helteisissä tunnelmissa ;)

Näiden neljän viikon aikana luontoäiti on näyttänyt monipuolisesti koko kirjonsa. Olemme päässeet nauttimaan niin kolmenkymmenen asteen helteistä kuin räntäsateesta. Siitä huolimatta fiilis on ollut koko ajan hyvä ja harjoituksissa on tullut naurettua paljon. Olemme myös ottaneet ilon irti kaupungista keleistä huolimatta. Torikahveilla on käyty niin kesämekossa kuin GoreTexit päällä. Kirsin (Ståhlbergin) kanssa olemme tehneet myös pitkiä kävelylenkkejä ja tutustuneet Mikkeliin kartat kädessä.

Lämmitin on ollut välillä tarpeen

Vaikka ensi-iltaan on vielä viikko, on todella luottavainen fiilis. Aatamin puvussa ja vähän Eevankin -näytelmästä tulee hulvattoman hauska. Meillä on todella hyvä porukka näyttämöllä ja ohjaajallamme Mikko Kivisellä on huikea komiikan taju. Vaikka harjoituskausi on tiivis ja esityksiäkin on kuudesti viikossa, ei kesäteatteri tunnu työltä. Olen kiitollinen siitä, että saan olla kutsumusammatissani ja joka päivä on ilo mennä töihin. Tänä kesänä en ehdi lomailla, vaan palaan heti näytösten päätyttyyä Loton tuotantotöiden pariin. Silti tuntuu, että tämä on eräänlaista lomaa. Kun työt ovat vaihtelevia, voi työ olla ennemmin voimaannuttavaa kuin kuluttvaa. Myös aivot ja kankut saavat lepoa, kun Mikkelin rauhassa saan olla "lomalla" myös Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksista ja esityslistoista. Siispä tuumasta toimeen; villahousut jalkaan, toppatakki päälle ja harjoituksiin! 

<3 Jasmin

Roolihahmoni Alli :)

Kirsi Ståhlberg ja Antti Launonen Radio Mikkelin haastateltavana

Salkkareista Lottoon - ja hyvä niin!

Yhä edelleen saan paljon yhteydenottoja Salatut Elämät –sarjan katsojilta sarjasta lähtööni liittyen. Vakkarikysymys on miksi lähdin sarjasta ja voisinko vielä tulla takaisin. En voi sanoin kuvailla, kuinka lämmittää kuulla, että hahmollani ja sarjalla on niin suuri osa monen katsojan  sydämessä. Myös minä haluan kiittää positiivisesta palautteesta ja kauniista sanoistanne, joita olen sosiaalisessa mediassa saanut lukea. <3

Moni on ihmetellyt, miksi Katariinan näyttelijä vaihdettiin lennosta. Viime syksynä monivaiheisten koekuvausten jälkeen minulle tarjottiin mahdollisuutta vastata Lotto-ohjelman sisällöntuotannosta ja juontamisesta yhdessä uuden työparini kanssa. Erityisesti television tuotantopuolen työt ja mahdollisuus ammattitoidon kehittämiseen kiinnostivat. Jotkut työtarjoukset ovat niin huikeita, ettei niistä yksinkertaisesti voi kieltäytyä. Halusin ottaa uuden työn ja uudet haasteet vastaan, joten päätin irtisanoutua Salkkareista.

Päivittäissarjojen käsikirjoitukset on usein suunniteltu kuukausiksi eteenpäin ja henkilöhahmojen tarinat nivoutuvat toinen toisiinsa. Kaikki pääsevät helpommalla, kun juonta ei lyhyellä varoitusajalla tarvitse kirjoittaa uudestaan, vaan kuvauksia voidaan jatkaa tarinaa muuttamatta uuden näyttelijän turvin. Hahmon vaihtaminen saattaa tuntua oudolta, sillä vastaavanalaiseen ei ole Suomessa totuttu. Kaikki muutokset tuntuvat aina alkuun vierailta ja sopeutuminen vie aikansa. Olen kuitenkin varma, että Jenni Banerjee ottaa oman paikkansa ja kohta ette muista minun siellä oleenkaan.

Vastauksena lukuisiin kysymyksiin: en ole palaamassa sarjaan. Reilut neljä vuotta Salkkareiden parissa oli hauskaa aikaa. Erityisesti mieleeni jäivät ihanat kollegat ja monet hauskat hetket kulisseissa vastanäyttelijän kanssa hihitellen. Neljä vuotta on myös aika, jolloin alkaa jo kaivata uusia haasteita. On iso muutos hypätä tutusta ympäristöstä ja rutiineista irti. Mutta se on myös ainoa keino kehittyä. Välillä pitää käydä epämukaavuusalueella ja haastaa itseään, mikäli mielii oppia uutta. Olen vasta näyttelijänurani alkupuolella ja toiveenani on päästä tekemään töitä monipuolisesti.

Tänä kesänä olen virkavapaalla Lotto-pestistä ja näyttelen Mikkelin kesäteatterissa Aatamin puvussa ja vähän Eevankin - näytelmässä. Seuraavassa blogipostauksessa kerron harjoitusten kulusta ja puuhailuistamme Mikkelissä. Hauskaa on piisannut ja olen todella onnellinen, sekä elämäni, että työtilanteeni suhteen 

<3 Jasmin