11.7.2014

Savonlinnan oopperajuhlat: Carmen




Mitäs näyttelijä puuhaa vapaapäivänään? Käy tietenkin katsomassa muiden esityksiä. ;) Tällä kertaa vuorossa ei ollut kesäteatteri, vaan ooppera. Pääsin nimittäin nauttimaan Carmenin ensi-illasta Savonlinnan oopperajuhlille.

Savonlinnassa vierailin ensimmäistä kertaa ja edellinen oopperakokemus taitaa sijoittua peruskouluun. Olikin korkea aika paikata ammottava aukko sivistyksessä. Täytyyhän taiteen maisterin olla perillä muustakin kuin omasta taiteenalastaan.

Varasin oopperaliput hyvissä ajoin jo viime kesänä. Silloin havahduin, että tämä merkittävä jokakesäinen kulttuurirento oli jäänyt minulta kokonaan kokematta. Seurasin ihaillen kavereiden Facebook-päivityksiä Savonlinnasta ja päätin, että tuonne on minunkin päästävä. Saman kesän näytökset olivat tietenkin jo loppuunmyytyjä, mutta vuosihan vierähtää huomaamatta.

Ja kyllä kannatti odottaa. Kuinka viehättävä kaupunki Savonlinna onkaan! Ja miten kauniisti se levityy Saimaan ympäröimille saarille. Rannat ovat parhaassa mahdollisessa käytössä. Kevyen liikenteen reitti kiemurtelee rantaa pitkin ja toinen toistaan houkuttelevammista ravintoloista aukeaa upea näkymä Saimalle. Uimarantakin löytyy ihan keskustasta.

Halusimme oopperaillasta kokonaisvaltaisen elämyksen, joten lähdimme hyvissä ajoin ajelemaan mökiltä kohti Savonlinnaa.  Olimme etukäteen valinneet ravintolaksi Linnakrouvin, sillä ravintolasta on vain kymmenen metrin matka Olavinlinnaan johtavalle sillalle.  Valitettavasti sijainti olikin Linnankrouvin parhaita puolia. Ruoka oli ihan ok, mutta paikassa jossa pääruoat maksavat kolmekymmentä euroa, ruoka saisi olla parempaa kuin ”ihan ok”. Tarjoilija ei tiennyt mistä kala oli pyydetty, eikä osannut suositella viinejä annosten kumppaniksi. Ruoassa ei ollut mitään vikaa, mutta maut eivät juuri erottuneet. Onneksi sentään annokset olivat kauniita, näkymä terassilta Olavinlinnaan häikäisevä ja seura mitä parhainta!

Savuhirveä, sinappia ja yrttejä

Kukkakaalikeittoa, kurpitsalastuja ja fenkolivaahtoa



Seitsemän kieppeillä aloimme siirtyä kohti Olavinlinnaa. Hihallinen mekkovalintani ei ollut ehkä kaikkein hengittävin, mutta minkäs teet. Suomen kesä on arvaamaton ja edellisen Helsingin-visiitin aikaan helteet antoivat vielä odottaa itseään. Jonottaessa oli ihana katsella, kuinka kauniisti väki oli pukeutunut oopperaa varten. Kaikki olivat hyvällä tuulella ja kohteliaita. Yleisöä oli paljon, mutta yllättävän hyvin väkijoukko mahtui liikkumaan linnan sokkeloisissa käytävissä.

Olavinlinna huokuu historiaa. Silti tuntuu uskomattomalta että näin massiivinen kivilinna on rakennettu jo 1400-luvulla. Linnassa kävellessä ei voi välttyä kuvittelemasta, mitä kaikkea nämä seinät ovatkaan ehtineet kokea.

Oopperajuhlat järjestetään linnan keskellä olevalla katetulla pihalla. Näkyvyys lavalle on hyvä ja ainakin tällaisen oopperanoviisin korvaan akustiikkakin kohtalainen. Näyttämön yläpuolella on tekstilaitteet, joten juonessa pysyy mukana, vaikkei esityskieltä ymmärtäisikään.

Ensimmäiseksi oopperakokemukseksi Carmen oli loistovalinta. Teos sisältää paljon tuttuja melodioita ja on upeaa kuunneltavaa. Vasta oopperassa käytyään ymmärtää, että oopperalle altistuu arjessa ihan huomaamattaan. Samoja maailmankuuluja kappaleita saattaa kuulla esimerkiksi mainoksissa tai taitoluistelun taustalla.


On sanomattakin selvää, että Oopperajuhlien Carmenin ensi-illassa laulu on virheetöntä ja viimeiseen saakka hiottua. Ehkä minua oopperakokemuksessani vaivaakin juuri se, että täydellisyyteen pyrkivä laulu on suurimmassa osassa. Tietosanakirjassa oopperaa kuvataan taidemuodoksi, jossa yhdistyy laulu ja näyttämötaide. Nyt kuitenkin kaikki muu näyttämötaide jäi pienempään osaan. Laulajat vähän heiluttelivat käsiään ja olivat näyttelevinään, mutta kehon kieli oli irrallista. Ehkäpä juuri siitä syystä ooppera ei vielä vienyt sydäntäni. Ilta Savonlinnassa oli upea kokonaisvaltainen elämys, mutta jotain jäi puuttumaan. Jotain sellaista mitä balteissa tai musikaaleissa näkee – kun esiintyjä on mukana joka solullaan. Kun keho, ääni ja tunne ovat yhtä.   

Väliaikamansikat ja kesäyö <3

<3 Jasmin

3 kommenttia:

  1. Todella hienosti kirjoitettu teksti! Tätä lukiessa tuntui siltä kuin itsekin olisi ollut Savonlinnassa kokemassa tuota kaikkea. :)

    VastaaPoista
  2. Käytätkö tuollaisten tiukkojen mekkojen alla stringejä ettei näy rajat:)?

    VastaaPoista
  3. Oi, ihanaa että pääsit oopperaan Savonlinnaan. Itsekin kävin carmenin katsomassa. Asun Savonlinnasta 30km etelään, Enonkoskella. Savonlinna on varsinkin kesällä todella upea paikka. Mukavaa loppu talvea ja kevättä sinulle! Olet upea ihminen! <3

    VastaaPoista