Duunii duunii

Kaupungin ainoat lääkärit :) 

Kerta toisensa jälkeen minulta kysytään palaanko vielä Salkkariehin ja miksi sieltä ylipäätänsä lähdin. Olen kirjoittanut asiasta aiemmin jo täällä, mutta sanotaan se vielä kerran: paluuta en haikaile. Ehdin näytellä Katariinaa 4,5 vuotta ja kaipasin jo hieman vaihtelua. Vuosista Salatut Elämät -sarjan parissa jäi hyviä muistoja, mutta oli jo korkea aika astua kohti uusia haasteita.

Monelle tulee yllätyksenä, että nykyiseen työhöni kuuluu muutakin, kuin seitsemän minuutin lähetys kerran viikossa, ja numeroiden luetteleminen kahdella kotimaisella. Vastaan työparini Johanna Helinin kanssa Lotto-ohjelman tuottamisesta. Valitsemme itse vieraat ja lähetyksissä esiteltävät aiheet. Teemme kuvakäsikirjoituksia, käymme kuvaamassa veikkausvaroja saaneita kohteita, ja olemme myös editoinnissa paikalla. Olenkin huomannut, että television tuotanto- ja käsikirjoitustyöt kiinnostavat minua koko ajan enemmän ja enemmän.

Alla kerron hieman tavanomaisesta työpäivästäni. Tämä raportti on kuluneen viikon keskiviikolta.

Välillä teen salilla muutakin, kuin istuskelen ja valokuvaan itseäni ;)

Aamupäivällä olen virkeimmilläni ja jos vaan ehdin, aloitan päiväni liikunnalla. Jumpan jälkeen olen usein hyvillä fiiliksillä koko päivän. Keskiviikkoisin työpäivä alkaa vasta kympin ja kahdentoista välillä, joten aamulla ehtii hyvin käydä vähän heilumassa. Mieluiten ulkoilen valoisaan aikaan, mutta räntäsateella minäkin olen sokerista, ja kuntosali vetää pidemmän korren ;)

Kuntosalin jälkeen matka jatkui MTV:lle Ilmalaan. Keskiviikkona editoimme inserttiä Kuopion Uimaseurasta. Aluksi valitaan filmiin sopiva musiikki, ja sitten vasta aletaan laittaa kuvia järjestykseen. Usein jo kuvauspaikalla on selkeä mielikuva insertin kuvakäsikirjoituksesta, mutta joskus se voi leikkauspöydällä muuttua radikaalistikin. Tällä kertaa meillä oli paljon myös vedenalaista kuvaa, mikä teki insertistä entistäkin mielenkiintoisemman.

Vihreä valtuustoryhmä Helsingin kaupungintalolla

Editoinnin jälkeen kiirehdin Helsingin Kaupungintalolle, missä Vihreän valtuustoryhmän kokous oli jo käynnissä. Tapaamme oman valtuustoryhmämme kanssa aina kaksi tuntia ennen valtuuston kokousta. Käymme läpi ajankohtaisia asioita, sekä illan kokouksen esityslistaa. Olemme olleet Helsingin toiseksi suurin puolue jo pitkään ja tutkimustenkin mukaan meillä on paljon vaikutusvaltaa.

Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa

Ryhmäkokouksen jälkeen istuskelu jatkui Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa. Keskiviikkona esityslisalla oli nimitysten lisäksi mm. Koivusaaren ja Keski-Pasilan kaavat. Politiikka on kompromisseja ja usein monet asiat neuvotellaan ryhmien välillä jo ennen kuin ne tulevat päätöksentekoon. 

Katariina Orimus maskissa ennen Keno-lähetystä

Jouduin lähtemään valtuuston kokouksesta kesken, jotta ehdin ajoissa takaisin Maikkarille. On kuitenkin hyvä päästää välillä myös varajäseniä valtuustoon, joten satunnaiset poissaolot eivät ole ongelma. Työpäiväni jatkui Ilmalassa klo. 20.00. Ensin vaihdan stylistin valitseman asun päälleni ja sitten istun puunattavaksi. Maskeerauksen jälkeen tarkistan illan potin ja harjoittelemme lähetystä. Kotona olen iltakymmenen jälkeen.

Välillä päivät ovat pidempiä, välillä lyhyempiä. Usein minulla on mahdollisuus pitää myös etäpäiviä ja tehdä töitä kotoa käsin. Yhteistä päivilleni on se, että ne ovat aina erilaisia. Vaihteleva päivärytmi pitää mielen virkeänä. Olen myös todella onnellinen siitä, että minulla on mahdollisuus tehdä kunnallispolitiikka päivätyöni ohessa.

Lottostudio valmiina lähetykseen.

<3 Jasmin

Kihlasormuksen valinta

Tapahtui siellä ihanalla Alppilomalla vielä jotain muutakin. Menin nimittäin kihloihin! Moni onkin jo ehtinyt onnitella minua instagramissa ja Facebookissa - kiitoksia niistä <3

Kihalutumisen jälkeiset viikot ovatkin olleet melkoista pumpulia. Kihalajaiskahveja on juotu ja hääpukuja googlailtu. Kävimme myös Mennään naimisiin -messuilla näkemässä vähän kokonaiskuvaa siitä, mitä kaikkea pitää huomioida. Ja sitten on tietenkin katseltu kihlasormuksia!

Etsiskelimme sormusta jo Keski-Euroopasta, mutta sopivaa ei vaan löytynyt. Kaikissa koruissa oli minun makuuni aivan liikaa kaikkea. Liikaa timantteja, liikaa koristeita ja liikaa jalometallia. Haaveilin hyvin pelkistetystä sormuksesta yhdellä kivellä.

Helsingissä etsinnät jatkuivat ympäri kaupunkia. Kävin niin ketjuliikkeissä, kuin kultasepilläkin. Olen ollut Anette Tillanderin fani jo pitkään ja pidän hänen hienostuneen naisellisesta tyylistään. Hänen ateljeessään silmääni osuikin heti yksi sormus ylitse muiden. Olin ajatellut, etten haluaisi keltakultaista sormusta, mutta kokoelmaa ihaillessa aloin pyörtää päätöstäni. Halusin kuitenkin antaa päätöksen vielä muhia.

Anette Tillanderilta löytynyt sormus

Tillanderilta matka jatkui kulman taakse Kultaseppä Kulmalalle. Heti kun sormuskokoelma nostettiin esiin, oli valinta tehty. En saanut silmiäni irti solitaire-timantilla varustetusta platinasormuksesta. Se oli täydellinen. Juuri niin yksinkertainen ja eleetön kuin halusin.

Sormuksen hinta ylitti alkuperäisen budjettimme, mutta koimme että koru on hintansa arvoinen. Minulle on tärkeää tukea kotimaista käsityötä ja pienyrittäjyyttä. Kaikki Kultaseppä Kulmalan korut valmistetaan käsin liikkeen vieressä olevassa pajassa ja ostosten lomassa voikin ihailla kultaseppiä työssään. Jotenkin se tuo minulle lisäarvoa, että tiedän kuka on sormukseni valmistanut.

Käytän koruja melko vähän, joten aluksi jännitti, miten totun pitämään sormusta. Nyt olen viikon verran ehtinyt harjoitella, eikä sormuksen pitäminen häiritse lainkaan. Päinvastoin. Se on ihanaa <3

<3 <3 <3

Ensimmäistä kertaa sormessa

Kultaseppä Kulmalan liike Kapteeninkadulla

Ihana, ihana loma!

Olen kasvanut lapsuuteni murtomaahiihto-perheessä. Takapihaltamme lähti latu ja pidin murtsikkaa ainoana oikeana hiihtomuotona. Vähän jopa halveksin laskettelun liikunnallisuutta; mitä urheilua se semmoinen on, että mennään hissillä ylös ja tullaan suksilla alas. Noh, aloitettuani laskettelun olen joutunut pyörtämään oletukseni vääriksi. Kun laskee kymmeniä kilometrejä päivässä, saa siinä aika monta kyykkyä tehtyä ja hyvän treenin aikaan.

Pari vuotta sitten aloitin laskettelun - kuinkas muutenkaan kuin puolison kannustamana. Opin homman nopeasti ja ihastuin lajiin heti. Enkä vähiten siksi, että samalla pääsee ulkoilemaan ja nauttimaan kauniista maisemista.

Kitzbühelin kylässä kelpaa käyskennellä

Laskettelussa parasta onkin reissaaminen. Lempikohteemme on Itävallan Kitzbühel, jossa on aivan ainutlaatuinen tunnelma. Pieni, pittoreski kylä on juuri sopivan kokoinen - ja silti pullollaan laadukkaita ravintoloita, sympaattisia kahviloita ja ylellisiä liikkeitä. Vuoret ovat sen verran korkeat, että vaikka kylässä olisi kevät jo pitkällä, riittää rinteissä edelleen lunta. Ja vaikka kylässä olisi pilvistä, saattaa ylhäällä vuorella päästä paistattelemaan auringossa koko päivän.

Kulinaristina diggaan myös siitä, että rinneravintoloissa on hyvää ja laadukasta ruokaa - ei pelkkää pizzaa ja nugetteja. Vaikka Keski-Euroopassa viini virtaa, pysyy alkoholin käyttö kohtuullisissa rajoissa. Itse käytän alkoholia hyvin vähän ja arvostan sitä, ihmiset ovat iloisia kaatokännisen örvellyksen sijaan. Pientä luksusta tunnelmaan tuo se, että jopa pienimmässä kuppilassa on pöytiintarjoilu.

Kuten aiemmin kirjoitin, on loma nykyään harvinaista herkkua. Sen takia haluan ottaa siitä kaiken irti. Elän mielelläni arjessa säästeliäämmin, jotta reissussa ei tarvitse stressata ja laskea jokaista pennosta. Ajatuksenani onkin jakaa teille kevään mittaan parhaat säästövinkkini.

Matkoilla satsaan ruoan lisäksi majoitukseen. Kun menen uuteen kohteeseen, etsin majapaikkaa ensin Design Hotels –sivustolta. Sieltä löytyy paljon tyylikkäitä hotelleja, joissa on vähän ekstraa. Vähän ”sitä jotain”, joka tekee lomasta vieläkin erityisemmän. Kitzissä lempihotellini on Hotel Kitzhof. Hotelli on rauhallisella paikalla, aivan keskustan ja rinteiden tuntumassa. Sisustus on tyylikkään yksinkertainen ja kaikki on mietitty viimeisen päälle tuoksua myöten. Viihtyisien huoneiden lisäksi hotellissa on paljon lounge-tilaa, jossa voi viettää aikaansa vaikka takkatulta katsellen. Alakerrasta löytyy myös spa-osasto, jossa palautua rankan laskupäivän jälkeen. Ja mikä parasta - aamiainen on huikea!

On se kyllä kumma, miten jo viikon mittainen reissu voi tehdä ihmeitä. Raikas vuoristoilma, liikunnan ilo, kaupungilla käyskentely ja herkulliset illalliset irrottavat tehokkaasti arjesta. Kotiin palatessa olo oli kuin pidemmältäkin sapattivapaalta palatessa. 

Ja tapahtui siellä lomalla muutakin - siitä lisää huomenna :)

<3 Jasmin

Kitzhofin loungessa chillaamassa

Hillingerissä maistelemassa viinejä

Aamiaiselta ei puuttunut mitään :)

Tämä kuva on otetettu viime pääsiäisenä. Aamiaishuone tulvi valoa <3