Savonlinnan oopperajuhlat: Carmen

Mitäs näyttelijä puuhaa vapaapäivänään? Käy tietenkin katsomassa muiden esityksiä. ;) Tällä kertaa vuorossa ei ollut kesäteatteri, vaan ooppera. Pääsin nimittäin nauttimaan Carmenin ensi-illasta Savonlinnan oopperajuhlille.

Savonlinnassa vierailin ensimmäistä kertaa ja edellinen oopperakokemus taitaa sijoittua peruskouluun. Olikin korkea aika paikata ammottava aukko sivistyksessä. Täytyyhän taiteen maisterin olla perillä muustakin kuin omasta taiteenalastaan.

Varasin oopperaliput hyvissä ajoin jo viime kesänä. Silloin havahduin, että tämä merkittävä jokakesäinen kulttuurirento oli jäänyt minulta kokonaan kokematta. Seurasin ihaillen kavereiden Facebook-päivityksiä Savonlinnasta ja päätin, että tuonne on minunkin päästävä. Saman kesän näytökset olivat tietenkin jo loppuunmyytyjä, mutta vuosihan vierähtää huomaamatta.

Ja kyllä kannatti odottaa. Kuinka viehättävä kaupunki Savonlinna onkaan! Ja miten kauniisti se levityy Saimaan ympäröimille saarille. Rannat ovat parhaassa mahdollisessa käytössä. Kevyen liikenteen reitti kiemurtelee rantaa pitkin ja toinen toistaan houkuttelevammista ravintoloista aukeaa upea näkymä Saimalle. Uimarantakin löytyy ihan keskustasta.

Halusimme oopperaillasta kokonaisvaltaisen elämyksen, joten lähdimme hyvissä ajoin ajelemaan mökiltä kohti Savonlinnaa.  Olimme etukäteen valinneet ravintolaksi Linnakrouvin, sillä ravintolasta on vain kymmenen metrin matka Olavinlinnaan johtavalle sillalle.  Valitettavasti sijainti olikin Linnankrouvin parhaita puolia. Ruoka oli ihan ok, mutta paikassa jossa pääruoat maksavat kolmekymmentä euroa, ruoka saisi olla parempaa kuin ”ihan ok”. Tarjoilija ei tiennyt mistä kala oli pyydetty, eikä osannut suositella viinejä annosten kumppaniksi. Ruoassa ei ollut mitään vikaa, mutta maut eivät juuri erottuneet. Onneksi sentään annokset olivat kauniita, näkymä terassilta Olavinlinnaan häikäisevä ja seura mitä parhainta!

Savuhirveä, sinappia ja yrttejä

Kukkakaalikeittoa, kurpitsalastuja ja fenkolivaahtoa

Seitsemän kieppeillä aloimme siirtyä kohti Olavinlinnaa. Hihallinen mekkovalintani ei ollut ehkä kaikkein hengittävin, mutta minkäs teet. Suomen kesä on arvaamaton ja edellisen Helsingin-visiitin aikaan helteet antoivat vielä odottaa itseään. Jonottaessa oli ihana katsella, kuinka kauniisti väki oli pukeutunut oopperaa varten. Kaikki olivat hyvällä tuulella ja kohteliaita. Yleisöä oli paljon, mutta yllättävän hyvin väkijoukko mahtui liikkumaan linnan sokkeloisissa käytävissä.

Olavinlinna huokuu historiaa. Silti tuntuu uskomattomalta että näin massiivinen kivilinna on rakennettu jo 1400-luvulla. Linnassa kävellessä ei voi välttyä kuvittelemasta, mitä kaikkea nämä seinät ovatkaan ehtineet kokea.

Oopperajuhlat järjestetään linnan keskellä olevalla katetulla pihalla. Näkyvyys lavalle on hyvä ja ainakin tällaisen oopperanoviisin korvaan akustiikkakin kohtalainen. Näyttämön yläpuolella on tekstilaitteet, joten juonessa pysyy mukana, vaikkei esityskieltä ymmärtäisikään.

Ensimmäiseksi oopperakokemukseksi Carmen oli loistovalinta. Teos sisältää paljon tuttuja melodioita ja on upeaa kuunneltavaa. Vasta oopperassa käytyään ymmärtää, että oopperalle altistuu arjessa ihan huomaamattaan. Samoja maailmankuuluja kappaleita saattaa kuulla esimerkiksi mainoksissa tai taitoluistelun taustalla.

On sanomattakin selvää, että Oopperajuhlien Carmenin ensi-illassa laulu on virheetöntä ja viimeiseen saakka hiottua. Ehkä minua oopperakokemuksessani vaivaakin juuri se, että täydellisyyteen pyrkivä laulu on suurimmassa osassa. Tietosanakirjassa oopperaa kuvataan taidemuodoksi, jossa yhdistyy laulu ja näyttämötaide. Nyt kuitenkin kaikki muu näyttämötaide jäi pienempään osaan. Laulajat vähän heiluttelivat käsiään ja olivat näyttelevinään, mutta kehon kieli oli irrallista. Ehkäpä juuri siitä syystä ooppera ei vielä vienyt sydäntäni. Ilta Savonlinnassa oli upea kokonaisvaltainen elämys, mutta jotain jäi puuttumaan. Jotain sellaista mitä balteissa tai musikaaleissa näkee – kun esiintyjä on mukana joka solullaan. Kun keho, ääni ja tunne ovat yhtä.   

Väliaikamansikat ja kesäyö <3

<3 Jasmin

Homojen hommaa

Kuluneella viikolla pääsin seuraamaan kukon ja kanojen siunausta mikkeliläisessä pappilamiljöössä. Alkuun laulettiin Jumalan kämmenellä –virsi ja nimenannon jälkeen rukoiltiin yhdessä lintujen puolesta. Lopuksi pastori kyseli vielä mahdollisten kummien perään. Tuoreen Pride-siunaskohun jälkeen tilaisuus tuntui erittäin absurdilta.

Viime viikolla vietettiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen teemaviikkoa. Itse en kesäteatteritöiden takia päässyt irtautumaan Helsinki Priden tapahtumiin, mutta olin hengessä mukana Mikkelistä käsin. Oli ilo seurata, kun Facebook ja Instagam täyttyivät aurinkoisista kuvista ja Pride-kulkueen karnevaalitunnelmasta. Tänä vuonna kulkue keräsi ennätysmäärän osallistujia, arvioiden mukaan jopa 20 000  kävijää. Tämä kertoo siitä, että tasa-arvo ja suvaitsevaisuus koetaan tärkeiksi teemoiksi kansalaisten keskuudessa.

Pride-kulkue päättyi Sinebrychoffin puistoon, jossa Vantaankosken seurakunnan pastori siunasi naisparin. Ei aikaakaan kun saman seurakunnan kirkkoherra kiirehti kiistämään siunauksen. Seuraavat päivät saatiinkin lukea lehdistä kinastelua siitä, oliko kyseessä siunaus, vai pelkkä rukoushetki naisparin kanssa. Lisäksi spekuloitiin siitä, koituuko pastorille vaikeuksia sateenkaariparien puolestapuhujana.

Ikävät uutiset eivät päättyneet tähän. Samalla viikolla tasa-arvoinen avioliittolaki hylättiin eduskunnan lakivaliokunnassa.  Lakialoitetta vastaan äänestänyt Anne Holmlund perusteli kantaansa vaikuttavuusarvioinnin puuttumisella. Myöhemmin hän puhui itsensä pussiin myöntämällä, ettei kansalaisaloitteilta voi vaatia hallitusten esitysten kaltaisia, virkamiesvalmistelua vaativia vaikuttavuusarvioita.  

Näin lonkalta voisin kuvitella, että laki vaikuttaisi niin, että yhä useampi pariskunta menisi naimisiin. Järjestettäisiin ehkä jopa hääjuhlat, joihin ostettaisiin ruokaa ja palveluja – ja näin kilahtaisi muutama roponen verokarhunkin kirstuun. Omaisuuden jako ja lasten huoltajuusasiat olisi helpompi järjestää mahdollisen eron tai toisen vanhemman menehtymisen varalta. Homojen avioliitto-oikeus ei vähennä heteroiden avioliiton arvoa.

Moni lakialoitetta vastaan äänestänyt perusteli kantaansa sillä, että lapsella tulee olla oikeus sekä äitiin että isään. Perustelu tuntuu ontuvalta. Haluavatko samat kansanedustajat kieltää myös yksinhuoltajuuden? Jääkö yksinhuoltajien lapsilta naisen tai miehen malli oppimatta? Mielestäni on tärkeintä, että lapsella ylipäätänsä on rakastava ja huolehtiva vanhempi, olipa hän sitten mies, nainen, homo, hetero tai jotain siltä väliltä.

Jonkun lakivaliokunnan jäsenistä muistan olleen huolissaan myös siitä, että tasa-arvoisen avioliiton toteutuessa homoparien lapset saattaisivat kohdata kiusaamista. Yhtä perustelua on kieltää naisilta minihameet, ettei kukaan raiskaa tai huomauttele selluliitista. Kolmannen osapuolen mahdollisesti sopimaton käytös ei saa olla tasa-arvon tiellä.

Itse vietin lapsuuteni lähiössä, jossa samassa pihapiirissä asui myös sateenkaariperhe. Minä tai ystäväni emme koskaan edes kiinnittäneet asiaan huomiota. Lapsen maailmassa ei ole ihmeellistä, että leikkikaverin perheessä on kaksi äitiä.

Tasa-arvoinen aviolitto on ihmisoikeuskysymys, ei ”omantunnonkysymys”.  Siksi haluankin kantaa oman korteni kekoon ja olla mukana edistämässä tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden toteutumista.  Olen kollegani Petteri Paavolan kanssa mukana Tampere Priden hyväntekeväisyyshuutokaupassa, jossa voi huutaa itselleen elämyksiä. On kunnia olla mukana keräämässä rahaa tärkeään sukupuoli- ja seksuaalivähemmistötyöhön. Homonuoren itsemurhariski on Suomessa kolmin- tai jopa nelinkertainen valtaväestönuoreen nähden. Voit tutustua huutokauppaan tarkemmin täällä.

Juhannuksen taikaa

Juhannuksesta on kulunut jo muutama päivä, mutta vasta nyt ehdin kirjoitella keskikesän juhlasta. Koko alkuviikon ajatukset ovat olleet tiiviisti kiinni kesäteatterin ensi-illassa. Eilen se enskari viimein koitti ja kylläpä olikin ihanaa. Aurinko paistoi, vatsassa oli perhosia ja sekä yleisö, että esiintyjät nauttivat. Näytelmän ja työryhmän eduksi oli varmasti myös se, että juhannus oli kokonaan vapaata. Intensiivisen harjoitusjakson vastapainoksi tarvitsee myös lepoa ja laiskottelua. Samalla näytelmäkin harppaa aimoaskeleita eteenpäin, kun asiat saavat muhia alitajunnassa.

Aamupalaksi pannukakkua mustikkahillolla ja melonisalsalla

Juhannuksesta teki erityisen myös se, että sain viettää aikaa läheisteni kanssa. Nyt kun asun kesän vieraalla paikkakunnalla, tulee ystäviä ja perhettä nähtyä vähemmän. Olen aina ollut vähän kiintyjä-tyyppi ja ikävöin lähipiiriäni helposti. Juhannukseksi olimme kustuneet ystäviä mökille ja viikonoppu olikin ihania ihmisiä ja mielenkiintoisia keskusteluja pullollaan. Seuraamme liittyivät myös naapurisaaren mökkeilijät, joten illallisilta ei väkeä tai tarinoita puuttunut.

Mustikka- ja sienipiirakkaa ja vähän kuplivaa ;)

Seuran lisäksi juhannuksessa on tietenkin tärkeässä osassa ruoka. Sen pitää olla laadukasta ja herkullista, eikä se missään tapauksessa saa loppua kesken. Täksi kesäksi marjat ja sienet eivät olleet vielä ehtineet kyspyä, mutta onneksi niitä löytyi bielä pakastimesta viimekauden jäljiltä. Rakastan leipomista, mutta kotona tulee leivottua valitettavan harvoin. Ihan joka päivä ei viiti pellillistä pullaa popsia ;) Nyt kun ruokittavia suita oli enemmän käytin tilanteen heti hyödykseni. Pyöräyttelin kahvin seuraksi ihania marja- ja sienipiiraita ja jälkiruoaksi vadelmajäädykkeen.

Nautin ruoan maun lisäksi estettisyydestä. On ihanaa istua kauniisti katettuun ja koristeltuun pöytään. Suomen puhdasta luontoa kannattaa hyödyntää kattauksessa. Alkuruoan voi tarjoilla vaikka koivunhaloilta ja annoksia voi piristää syötävillä keto-orvokeilla. Orvokeita löytyy helposti pellonlaidoilta ja tienpientareilta. Myös muunmuassa ketunleivät ja kuusenkerkät helposti löydettäviä syötäviä kasveja.

Kesäinen salaatti oli koristeltu keto-orvokein ja se tarjoiltiin halkolautasilta

Vaikka säät olivat melko syksyiset, maltoimme ulkoillakin vähän. Juhannuspäivänä teimme veneretken läheiselle Neitvuorelle. Ei se nyt ihan vuori ole, mutta kyllä kukkulalle nousetssa mukavasti hengästyy. Uurastus palkitaan henkeäsalpaavin maisemin. Kyllä suomalainen kansallismaisema järvineen on vertaansa vailla! Niin helposti sitä haikailee upeita vuoria tai eksoottisia palmurantoja ja sulkee silmänsä oma-maa-mansikan kauneudelta.

Lapsena juhannustaiat olivat olennainen osa yöttömän yön juhlintaa. Keräsimme siskoni kanssa usein seitsemän erilaista kukkaa tyynyjemme alle nähdäksemme tulevat sulhomme unissamme. Tänävuonna taiat jäivät väliin. Olisi kiva kuulla, millaisia juhannusperinteitä teillä muilla on :)

<3 Jasmin 

Lohitartar oli uskomattoman herkullista

Ihanat neidot Neitvuorella

Näiden maisemien vuoksi kannatti kavuta Etelä-Savon korkeimmalle vuorelle

Kattaus kohdillaan

Valmisteluja illallista varten

Iltävaltalaista viiniä - tottakai!

Tähän pöytään istuu mielllään

Iloinen juhannusseurue

Mikkeli - mikä ihana kesäkaupunki

Hip Hei!

Kylläpä aika kuluu hurjaa vauhtia. Siitä on kohta jo neljä viikkoa, kun matkustin matkalaukkuineni Mikkeliin ja asetuin taloksi päämajakaupunkiin. Vietän koko kesän täällä kesäteatterihommissa, ja kimpsua ja kampsua todella riitti. Harjoituksia on kuutena päivänä viikossa, sunnuntait ovat vapaat. Muutamana viikonloppuna olen piipahtanut Helsingissä, välillä taas järvimaisemissa. Perheemme mökki on Mikkelin seudulla, joten kesätyöpaikkani sijainti on huippu!

Tulin tänne Mikkeliin todella innoissani. Teatterikorkekoulusta valmistuttuani olen ehtinyt vain muutaman kerran näyttämölle. Kameratyöt veivät mukanaan, eikä aikaa teatterin tekemiselle jäänyt. Pitkän tauon jälkeen tuntuu todella virkistävältä päästä elävän yleisön eteen esiintymään. Kaikki tapahtuu hetkessä, ja jokainen näytös on erilainen ja ainutkertainen.  Toisin kuin kamerahommissa, kohtauksia ei voi ottaa uudelleen. Vuorovaikutuksen vastanäyttelijöiden kanssa tulee olla saumatonta ja välillä pääsee myös improvisoimaan.

Meitä on täällä viisi vierailevaa näyttelijää. Olemme kutakuinkin saman ikäisiä ja toisillemme entuudestaan tuttuja. Olemmekin viettäneet aikaa yhdessä myös harjoitusten ulkopuolella. Onnekseni Mikkeli on sen verran iso kaupunki, että puuhaa riittää. Viime kesänä näyttelin Imatralla ja siellä välillä tuntui siltä, ettei kosken ihailun ja näyttelemisen lisäksi muuta aktiviteettia ollut. Täällä sen sijaan on paljon ravintoloita ja kahviloita, elävä kauppatori, sekä monipuolinen kuntosali. Laatuseurasta puhumattakaan!

Torikahvit helteellä, seurana Kirsi Ståhlberg

Torikahvit vähemmän helteisissä tunnelmissa ;)

Näiden neljän viikon aikana luontoäiti on näyttänyt monipuolisesti koko kirjonsa. Olemme päässeet nauttimaan niin kolmenkymmenen asteen helteistä kuin räntäsateesta. Siitä huolimatta fiilis on ollut koko ajan hyvä ja harjoituksissa on tullut naurettua paljon. Olemme myös ottaneet ilon irti kaupungista keleistä huolimatta. Torikahveilla on käyty niin kesämekossa kuin GoreTexit päällä. Kirsin (Ståhlbergin) kanssa olemme tehneet myös pitkiä kävelylenkkejä ja tutustuneet Mikkeliin kartat kädessä.

Lämmitin on ollut välillä tarpeen

Vaikka ensi-iltaan on vielä viikko, on todella luottavainen fiilis. Aatamin puvussa ja vähän Eevankin -näytelmästä tulee hulvattoman hauska. Meillä on todella hyvä porukka näyttämöllä ja ohjaajallamme Mikko Kivisellä on huikea komiikan taju. Vaikka harjoituskausi on tiivis ja esityksiäkin on kuudesti viikossa, ei kesäteatteri tunnu työltä. Olen kiitollinen siitä, että saan olla kutsumusammatissani ja joka päivä on ilo mennä töihin. Tänä kesänä en ehdi lomailla, vaan palaan heti näytösten päätyttyyä Loton tuotantotöiden pariin. Silti tuntuu, että tämä on eräänlaista lomaa. Kun työt ovat vaihtelevia, voi työ olla ennemmin voimaannuttavaa kuin kuluttvaa. Myös aivot ja kankut saavat lepoa, kun Mikkelin rauhassa saan olla "lomalla" myös Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksista ja esityslistoista. Siispä tuumasta toimeen; villahousut jalkaan, toppatakki päälle ja harjoituksiin! 

<3 Jasmin

Roolihahmoni Alli :)

Kirsi Ståhlberg ja Antti Launonen Radio Mikkelin haastateltavana

Salkkareista Lottoon - ja hyvä niin!

Yhä edelleen saan paljon yhteydenottoja Salatut Elämät –sarjan katsojilta sarjasta lähtööni liittyen. Vakkarikysymys on miksi lähdin sarjasta ja voisinko vielä tulla takaisin. En voi sanoin kuvailla, kuinka lämmittää kuulla, että hahmollani ja sarjalla on niin suuri osa monen katsojan  sydämessä. Myös minä haluan kiittää positiivisesta palautteesta ja kauniista sanoistanne, joita olen sosiaalisessa mediassa saanut lukea. <3

Moni on ihmetellyt, miksi Katariinan näyttelijä vaihdettiin lennosta. Viime syksynä monivaiheisten koekuvausten jälkeen minulle tarjottiin mahdollisuutta vastata Lotto-ohjelman sisällöntuotannosta ja juontamisesta yhdessä uuden työparini kanssa. Erityisesti television tuotantopuolen työt ja mahdollisuus ammattitoidon kehittämiseen kiinnostivat. Jotkut työtarjoukset ovat niin huikeita, ettei niistä yksinkertaisesti voi kieltäytyä. Halusin ottaa uuden työn ja uudet haasteet vastaan, joten päätin irtisanoutua Salkkareista.

Päivittäissarjojen käsikirjoitukset on usein suunniteltu kuukausiksi eteenpäin ja henkilöhahmojen tarinat nivoutuvat toinen toisiinsa. Kaikki pääsevät helpommalla, kun juonta ei lyhyellä varoitusajalla tarvitse kirjoittaa uudestaan, vaan kuvauksia voidaan jatkaa tarinaa muuttamatta uuden näyttelijän turvin. Hahmon vaihtaminen saattaa tuntua oudolta, sillä vastaavanalaiseen ei ole Suomessa totuttu. Kaikki muutokset tuntuvat aina alkuun vierailta ja sopeutuminen vie aikansa. Olen kuitenkin varma, että Jenni Banerjee ottaa oman paikkansa ja kohta ette muista minun siellä oleenkaan.

Vastauksena lukuisiin kysymyksiin: en ole palaamassa sarjaan. Reilut neljä vuotta Salkkareiden parissa oli hauskaa aikaa. Erityisesti mieleeni jäivät ihanat kollegat ja monet hauskat hetket kulisseissa vastanäyttelijän kanssa hihitellen. Neljä vuotta on myös aika, jolloin alkaa jo kaivata uusia haasteita. On iso muutos hypätä tutusta ympäristöstä ja rutiineista irti. Mutta se on myös ainoa keino kehittyä. Välillä pitää käydä epämukaavuusalueella ja haastaa itseään, mikäli mielii oppia uutta. Olen vasta näyttelijänurani alkupuolella ja toiveenani on päästä tekemään töitä monipuolisesti.

Tänä kesänä olen virkavapaalla Lotto-pestistä ja näyttelen Mikkelin kesäteatterissa Aatamin puvussa ja vähän Eevankin - näytelmässä. Seuraavassa blogipostauksessa kerron harjoitusten kulusta ja puuhailuistamme Mikkelissä. Hauskaa on piisannut ja olen todella onnellinen, sekä elämäni, että työtilanteeni suhteen 

<3 Jasmin