Aurinkoista pääsiäistä!

Ihanaa kun on kevät! Miten uskomattoman paljon virtaa saakaan auringonpaisteesta ja lisääntyvästä valon määrästä. Moni ehtii nauttia vapaa-ajasta pääsiäisenä, joten nyt jos koska kannattaa ulkoilla.

Pidän työssni siitä, että kaikki päivät ovat erilaisia. Se tarkoittaa myös sitä, että työajat vaihtelevat. Silloin kun draivia riittää, teen mielelläni ympäripyöreitä päiviä. Palkinnoksi tulee arkivapaita, ja leppoisia aamuja. Toki toimistoaikaan saa ihmisiä helpoiten kiinni ja arvontaohjelmien kellonajat ovat vakiot, mutta kuvakäsikirjoituksia ja käsikirjoituksia voi kirjoittaa vuorokaudenajasta ja sijainnista riippumatta. Ei muuta kuin läppäri kainaloon ja merenrantakahvilaan :)

Sininen taivas ja kimmeltävä meri

Sain kuluneella viikolla nauttia niistä rakastamistani leppoisista aamuista. Kantakaupungissa asumisessa parasta on se, että kaikki on lähellä. Kahvin voi nauttia kotikadun leivosliikkeessä, päiväkävelyllä voi hakea tuoreita kukkia kivijalkakaupasta ja nurkan takaa löytyy myös suklaapuoti. Näin keväällä Helsinki on kauneimmillaan.

Mariankadun kukkakauppa pursuaa värejä

Kotikulmilta löytyy houkutuksia

Johan & Nyströmin cappuccino ja raakakakku

Haluan tukea paikallisia palveluja ja kivijalkakauppoja. Niissä tuleekin asioitua säännöllisesti Tällä kertaa mukaan tarttui pääsiäsiherkkuja. Chjockosta löytyi toinen toistaan taidokkaammin tehtyjä suklaafiguureja. Pienellä pääsiäisrekvisiitalla ja pirteillä narsisseilla pääsee kevään tunnelmaan. Pääsiäispuput ovat niin suloisia, ettei niitä melkein raaskinut syödä - melkein. ;)

Aurinkoisten kuvien myötä ihanaa pääsiäisenaikaa kaikille <3

Pääsiäsitunnelmaa Chjockosta

Kuka tunnustaa haukanneensa pupua?

Piristystä sadepäivään: Silvolpee ja Tarzan!

Maanataina oli pitkästä aikaa syksyisen harmaa ja sateinen päivä. Mikä aloitus viikolle! Vaikka kuinka yritin, oli säätilan vaikeaa olla antamatta vaikuttaa omaan mielialaan. Olin jo niin tottunut aurinkoisiin kevätpäiviin, että harmaus tuntui iskulta vasten kasvoja.

Laahustin kokoushuoneesta toiseen. Ensin palaveerattiin Veikkauksella, sitten Maikkarilla ja lopuksi vielä Kaupungintalolla Vihreän kaupunginhallitusryhmän kanssa. Päivä oli pelkkää istumista ja ajattelin jatkaa samaa puuhaa illal sohvalla. Onneksi tulin toisiin ajatuksiin ja päätin, että tästä päivästä tehdään pirteä vaikka väkisin.

Näkymä Kaupungintalon ryhmähuoneesta

Päästyäni työ- ja kokouspäivän päätteksi kotiin, päätin pestä ikkunat. Tiedän, ettei se ole fiksuinta puuhaa sadepäivänä, mutta paksujen pilvien ja ikkunoita peittävän pölykerroksen läpi asuntoon ei juuri valoa tulvinut. Kaikki keinot käyttöön. Se valo, mikä tarjolla oli, oli hyödynnettävä! 

Ikkunoiden peseminen oli yllättävän hauskaa. Ylipäätänsä siivouksessa parasta on konkreettisuus ja lopputos. Vaivannäkö todella palkitaan. Kun asunnossa on siistiä, on mielikin jotenkin seesteisempi. Oletteko huomanneet saman? 

Kuurauksen jälkeen hain vielä alakerraan kukkakaupasta rivin narsisseja keittiön piristykseksi. Narsissit viihtyvät viileässä, joten laitoin ne ikkunalaudan sijasta ikkunoiden väliin. Näin saan nauttia niistä pidempään. Samalla ikkunalauta jää vapaaksi muuta tilpehööriä, kuten kynttilälyhtyä varten.

Todistusaineistoa, ikkunat pesty! ;)

Moisen kodinhengetär-suorituksen jälkeen alkoikin jo olla nälkä. Olin jo kauan halunnut testata suurempiin tiloihin siirtyneen Silvopleen herkut. Silvoplee on Hakaniemessä sijaitseva kasvisruokaravintola. Valikoimasta löytyy kymmeniä erilaisia murekkeita, paistoksia ja salaatteja, joita voi valita lautaselle oman maun mukaan. Hinta määräytyy painon perusteella. Omalle annokselleni kertyi hintaa 7,60, mikä tuntui varsin kohtuulliselta.

Syön itse paljon vihanneksia, mutta helposti tulee valmistettua ruokaa aina samoista kasviksista. Nyt lautaselle päätyi muutakin kuin iänikuista kurku-tomaatti-salaattia tai zuccinipaistosta. Todella herkullista ja yllätyksekseni myös täyttävää kasvisruokaa. Samalla sain tärkeitä ravintoaineita roppakaupalla.

Silvopleen värikäs ja monipuolinen tarjonta

Kun keho oli ravittu, aloin jo nähdä valoa tunnelin päässä. Eiköhän tästäkin päivästä ihan hyvä fiilis jää. Parempi kuitenkin pelata varman päälle ja huolehtia myös sielunravinnosta.  Seuraavaksi siis kulttuuria! Helsingin kaupunginteatterissa on nykyään näytöksiä myös maanataisin, mikä on aivan mahtava juttu. Uusi Tartzan-musikaali on ollut loppuunmyyty, mutta maanantaisin löytyy hajapaikkoja myös viimehetken vipeltäjille.

Liput Tarzaniin kourassa. Lucky me!

Olin kuullut Tarzanista paljon kehuja ja siinä on myös muutama ystäväni mukana. Odotukset olivat siis korkealla, mutta siitä huolimatta musikaali pääsi yllättämään minut. Esitys oli todella hauska ja mukaansatempaiseva. Tarina eteni koko ajan ja piti otteessaan. Myös casting oli onnistunut.  Esitys kesti väliaikoineen 2,5 h, mikä oli mukava piristys. Yhä useammin ja useammin näyteökset kestävät kolme tai jopa neljä tuntia. Se ei ole kivaa enää kellekään, ei yleisöle eikä esiintyjille.

Tarzanissa tätä ongelmaa ei ollut, päinvastoin. Mikä visuaalisuuden ja taitavan kehonkäytön ilotulitus. Näyttelijät olivat omaksuneet apinoiden olemuksen täydellisesti. He liikkuivat latvastoissa, kiipeilivät puissa ja tutkivat toistensa turkkeja. Lavasteet, valot ja ääni tukivat tarinaa loistavasti ja todella koin olevani viidakossa. Minua riemastuttivat myös ratkaisut, joihin oli päädytty pantterin ja Janen tutkimien kasvien suhteen. Kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa!

<3 Jasmin

Maailman parhaat kotibileet

Viime viikonloppuna olin vähän erilaisissa kotibileissä. Alunperin olimme ystäväni Niinan kanssa sopineet lähtevämme porukalla laskettelemaan johonkin lähistölle, ja järjestävämme asiankuuluvat After-ski:t päivän päätteeksi hänen luonaan. Luontoäiti päätti toisin ja kevät tuli aikaisin. Ei huono vaihtoehto tämäkään, joten ei muuta kuin suunnitelmat uusiksi. Niina otti vetovastuun ja kutsui porukan luokseen illalliselle. Kutsussa oli maininta, että ilta alkaisi pienimuotoisella reippailulla, joten ulkoiluvaatteet mukaan.

Paikan päällä meidät jaettiin kolmeen joukuueeseen. Edessä olisi suunnistuskilpailu ja voittaja olisi luonnollisestikin se, joka suorittaisi rastit nopeiten. Kun lenkkarien nauhat oli kiristetty, kokoonnuimme ulkokuistille, jossa jokainen joukkue sai paperikäärön käteensä. Myös matkapuhelin piti ottaa mukaan kartaksi. Let the Jollas Amazing Race begin! 

Kuinka yllättävää, että olin jälleen kerran päätynyt siihen kaikkein kilpaintoisimpaan joukkueeseen. Lähdimme Ollin ja Anniinan kanssa pinkomaan kohti päätietä, vaikka ensimmäinen vihjekäärö oli vielä avaamatta. Ohjeessa käskettiin suunnata kohti Tullisaarta ja ottaa kuva ryhmästämme "suklaapatukan kääreen värisen huvilan" edessä. Pikainen tsekkaus google mapsistä ja Jes! olimme oikealla reitillä. Juoksimme kauheaa vauhtia noin kolmen kilometrin matkan Laajasaloon. Puiston perällä näkyi oranssiruskea puutalo, Aino Acten huvila. Da Capon väreistä ei voi erehtyä. Todistettuamme kuvaviestillä oikean lokaation saimme ohjeen juosta Santahaminan sillalle, jossa saisimme avata seuraavan vihjeen. 

Jaahas, ei sitten muuta kuin samaa reittiä takaisin. Tässä vaiheessa alkoi valjeta, ettei kyse ollut mistään pikkureippailusta. Kahden rastin jälkeen kilometrejä oli takana jo oli kuusi, ja jalat oli pikapyrähdyksen toivossa hapotettu jo ensimmäisillä etapeilla. Onneksi olin sentään pukenut ihan kunnon juoksukamat päälleni.

Ei auta itku markkinoilla. Olimme jo ennen lähtöä nimetteet joukkueemme voittajiksi ja lähteneet henkselit paukkuen matkaan. Lupaukset oli lunastettava. Itse en ole mikään superjuoksia, mutta oli hauska huomata, että ryhmäpaine toimii aika tehokkaasti. Ajattelin itsekseni, etten minä ainakaan halua olla se joka ehdottaa kävelyä juoksun sijaan - ja veikkaan että muutkin joukkueen jäsenet tuumailivat samaan malliin. 

Suunnistuksen edetessä suoritimme mitä kummallisempia tehtäviä. Milloin lauloimme Sami Saarta saadaksemme seuraavan vihjeen ja milloin tilasimme pizzaa italiaksi. Luonnollisesti matkan varrella oli myös huoltopiste. Virvokkeita oli tarjolla, kunhan vain osoasi sanoa tv:stä tutun mainoslauseen bensa-aseman tiskillä. 

Toiseksi viimeisellä rastilla huomasimme olevamme joukon viimeisinä. Kuinka se saattoi olla mahdollista?!? Kaksi muuta joukkuetta lähtivät kohti maalia, kun vasta saavuomme rastille. Olimme juoksun uuvuttamia ja matkaa maaliin olisi vielä useampi kilometri. Nyt tarvittiin nokkeluutta.

Kuin ihmeen kaupalla meidän joukkueemme oli maalissa ensimmäisinä. Ihmeellisintä oli, että kumpikaan edellä ollut joukkue ei huomannut meidän ohittavan heitä, vaikka Jollakseen johtaa Laajasalosta vain yksi tie. Liikkui jopa huhuja, että olisimme viimeisellä etapilla liftanneet tuntemattoman nuorukaisen kyytiin. Tarina ei kerro totuutta, mutta se on varmaa että sääntöjä ei rikottu. Ohjeena oli suorittaa kaikki rastit ja tulla ensimmäisenä maaliin. Done ja done!

Voitosta otettiin kaikki ilo irti ja sosiaalinen media täytyyi voittajajoukkueen kuvilla
          

Niinan luona odotti lämmin sauna ja asiaankuuluvat seremoniat. Saunan jälkeen herkuttelimme bataattikeitolla, entrecôt-pihveillä ja crème brûléellä. Ilta jatkui hyvässä seurassa pitkään ja juttua riitti ruotiessamma kisan tiimellystä. Miten loistava veto Niinalta järjestää vähän erikoisempaa ohjelmaa tavallisen illanvieton sijaan. Saimme kisailla ja ulkoilla - ja siinä samalla juoksimme yli 12km lenkin. Myös rastien henkilökunta oli rooleissaan kuin kotonaan. Pizzerian italialaiset komistukset esittivät, etteivät ymmärrä neglantia tai suomea, ja huoltoaseman myyjä odotti kärsivällisenä oikean mainoslauseen muodostamista, ennen kuin antoi vihjeen seuraavasta rastista. Suurin kiitos onnistuneesta päivästä kuuluu tietenkin Niinalle. <3

Ilmeistä on helppo päätellä ketkä kaksi kuuluivat voittajajoukkueeseen

Niinan loihtima Crème Brûlée maistui suunnistuksen ja saunan päälle