26.6.2014

Juhannuksen taikaa


Juhannuksesta on kulunut jo muutama päivä, mutta vasta nyt ehdin kirjoitella keskikesän juhlasta. Koko alkuviikon ajatukset ovat olleet tiiviisti kiinni kesäteatterin ensi-illassa. Eilen se enskari viimein koitti ja kylläpä olikin ihanaa. Aurinko paistoi, vatsassa oli perhosia ja sekä yleisö, että esiintyjät nauttivat. Näytelmän ja työryhmän eduksi oli varmasti myös se, että juhannus oli kokonaan vapaata. Intensiivisen harjoitusjakson vastapainoksi tarvitsee myös lepoa ja laiskottelua. Samalla näytelmäkin harppaa aimoaskeleita eteenpäin, kun asiat saavat muhia alitajunnassa.

Aamupalaksi pannukakkua mustikkahillolla ja melonisalsalla

Juhannuksesta teki erityisen myös se, että sain viettää aikaa läheisteni kanssa. Nyt kun asun kesän vieraalla paikkakunnalla, tulee ystäviä ja perhettä nähtyä vähemmän. Olen aina ollut vähän kiintyjä-tyyppi ja ikävöin lähipiiriäni helposti. Juhannukseksi olimme kustuneet ystäviä mökille ja viikonoppu olikin ihania ihmisiä ja mielenkiintoisia keskusteluja pullollaan. Seuraamme liittyivät myös naapurisaaren mökkeilijät, joten illallisilta ei väkeä tai tarinoita puuttunut.

Mustikka- ja sienipiirakkaa ja vähän kuplivaa ;)
Seuran lisäksi juhannuksessa on tietenkin tärkeässä osassa ruoka. Sen pitää olla laadukasta ja herkullista, eikä se missään tapauksessa saa loppua kesken. Täksi kesäksi marjat ja sienet eivät olleet vielä ehtineet kyspyä, mutta onneksi niitä löytyi bielä pakastimesta viimekauden jäljiltä. Rakastan leipomista, mutta kotona tulee leivottua valitettavan harvoin. Ihan joka päivä ei viiti pellillistä pullaa popsia ;) Nyt kun ruokittavia suita oli enemmän käytin tilanteen heti hyödykseni. Pyöräyttelin kahvin seuraksi ihania marja- ja sienipiiraita ja jälkiruoaksi vadelmajäädykkeen.

Nautin ruoan maun lisäksi estettisyydestä. On ihanaa istua kauniisti katettuun ja koristeltuun pöytään. Suomen puhdasta luontoa kannattaa hyödyntää kattauksessa. Alkuruoan voi tarjoilla vaikka koivunhaloilta ja annoksia voi piristää syötävillä keto-orvokeilla. Orvokeita löytyy helposti pellonlaidoilta ja tienpientareilta. Myös muunmuassa ketunleivät ja kuusenkerkät helposti löydettäviä syötäviä kasveja.

Kesäinen salaatti oli koristeltu keto-orvokein ja se tarjoiltiin halkolautasilta

Vaikka säät olivat melko syksyiset, maltoimme ulkoillakin vähän. Juhannuspäivänä teimme veneretken läheiselle Neitvuorelle. Ei se nyt ihan vuori ole, mutta kyllä kukkulalle nousetssa mukavasti hengästyy. Uurastus palkitaan henkeäsalpaavin maisemin. Kyllä suomalainen kansallismaisema järvineen on vertaansa vailla! Niin helposti sitä haikailee upeita vuoria tai eksoottisia palmurantoja ja sulkee silmänsä oma-maa-mansikan kauneudelta.

Lapsena juhannustaiat olivat olennainen osa yöttömän yön juhlintaa. Keräsimme siskoni kanssa usein seitsemän erilaista kukkaa tyynyjemme alle nähdäksemme tulevat sulhomme unissamme. Tänävuonna taiat jäivät väliin. Olisi kiva kuulla, millaisia juhannusperinteitä teillä muilla on :)

<3 Jasmin 



Lohitartar oli uskomattoman herkullista

Ihanat neidot Neitvuorella

Näiden maisemien vuoksi kannatti kavuta Etelä-Savon korkeimmalle vuorelle



Kattaus kohdillaan


Valmisteluja illallista varten
Iltävaltalaista viiniä - tottakai!






Tähän pöytään istuu mielllään

Iloinen juhannusseurue


1 kommentti: