Kuluneella viikolla pääsin seuraamaan kukon ja kanojen
siunausta mikkeliläisessä pappilamiljöössä. Alkuun laulettiin Jumalan
kämmenellä –virsi ja nimenannon jälkeen rukoiltiin yhdessä lintujen puolesta. Lopuksi
pastori kyseli vielä mahdollisten kummien perään. Tuoreen Pride-siunaskohun
jälkeen tilaisuus tuntui erittäin absurdilta.
Viime viikolla vietettiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen teemaviikkoa. Itse en
kesäteatteritöiden takia päässyt irtautumaan Helsinki Priden tapahtumiin, mutta
olin hengessä mukana Mikkelistä käsin. Oli ilo seurata, kun Facebook ja
Instagam täyttyivät aurinkoisista kuvista ja Pride-kulkueen
karnevaalitunnelmasta. Tänä vuonna kulkue keräsi ennätysmäärän osallistujia,
arvioiden mukaan jopa 20 000
kävijää. Tämä kertoo siitä, että tasa-arvo ja suvaitsevaisuus
koetaan tärkeiksi teemoiksi kansalaisten keskuudessa.
Pride-kulkue päättyi Sinebrychoffin puistoon, jossa Vantaankosken
seurakunnan pastori siunasi naisparin. Ei aikaakaan kun saman
seurakunnan kirkkoherra kiirehti kiistämään siunauksen. Seuraavat päivät
saatiinkin lukea lehdistä kinastelua siitä, oliko kyseessä siunaus, vai pelkkä
rukoushetki naisparin kanssa. Lisäksi spekuloitiin siitä, koituuko pastorille vaikeuksia
sateenkaariparien puolestapuhujana.
Ikävät uutiset eivät päättyneet tähän. Samalla viikolla tasa-arvoinen
avioliittolaki hylättiin eduskunnan lakivaliokunnassa. Lakialoitetta vastaan äänestänyt Anne Holmlund
perusteli kantaansa vaikuttavuusarvioinnin puuttumisella. Myöhemmin hän puhui
itsensä pussiin myöntämällä, ettei kansalaisaloitteilta voi vaatia hallitusten
esitysten kaltaisia, virkamiesvalmistelua vaativia vaikuttavuusarvioita.
Näin lonkalta voisin kuvitella, että laki vaikuttaisi niin,
että yhä useampi pariskunta menisi naimisiin. Järjestettäisiin ehkä jopa
hääjuhlat, joihin ostettaisiin ruokaa ja palveluja – ja näin kilahtaisi muutama
roponen verokarhunkin kirstuun. Omaisuuden jako ja lasten huoltajuusasiat olisi
helpompi järjestää mahdollisen eron tai toisen vanhemman menehtymisen varalta. Homojen
avioliitto-oikeus ei vähennä heteroiden avioliiton arvoa.
Moni lakialoitetta vastaan äänestänyt perusteli kantaansa
sillä, että lapsella tulee olla oikeus sekä äitiin että isään. Perustelu tuntuu
ontuvalta. Haluavatko samat kansanedustajat kieltää myös yksinhuoltajuuden? Jääkö
yksinhuoltajien lapsilta naisen tai miehen malli oppimatta? Mielestäni on
tärkeintä, että lapsella ylipäätänsä on rakastava ja huolehtiva vanhempi, olipa
hän sitten mies, nainen, homo, hetero tai jotain siltä väliltä.
Jonkun lakivaliokunnan jäsenistä muistan olleen huolissaan myös
siitä, että tasa-arvoisen avioliiton toteutuessa homoparien lapset saattaisivat
kohdata kiusaamista. Yhtä perustelua on kieltää naisilta minihameet, ettei
kukaan raiskaa tai huomauttele selluliitista. Kolmannen osapuolen mahdollisesti
sopimaton käytös ei saa olla tasa-arvon tiellä.
Itse vietin lapsuuteni lähiössä, jossa samassa pihapiirissä
asui myös sateenkaariperhe. Minä tai ystäväni emme koskaan edes kiinnittäneet
asiaan huomiota. Lapsen maailmassa ei ole ihmeellistä, että leikkikaverin
perheessä on kaksi äitiä.
Tasa-arvoinen aviolitto on ihmisoikeuskysymys, ei
”omantunnonkysymys”. Siksi haluankin
kantaa oman korteni kekoon ja olla mukana edistämässä tasa-arvon ja
oikeudenmukaisuuden toteutumista. Olen kollegani Petteri Paavolan kanssa mukana Tampere Priden hyväntekeväisyyshuutokaupassa, jossa voi huutaa
itselleen elämyksiä. On kunnia olla mukana keräämässä rahaa tärkeään sukupuoli- ja seksuaalivähemmistötyöhön. Homonuoren
itsemurhariski on Suomessa kolmin- tai jopa nelinkertainen valtaväestönuoreen
nähden. Voit tutustua huutokauppaan tarkemmin täällä.
Hyvin kirjoitettu! :)
VastaaPoista